tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lausunto :)


Tänään tuli kauan odotettu lausunto psykoterapiaa varten. Vihdoin asiat edistyvät johonkin päin. Toivottavasti päätös Kelalta terapiatukeen tulisi pian. Samalla sain kuntoutustukipäätöksen vuodeksi.
Virallinen diagnoosi seisoo nyt kahden vuoden (lääkärin) miettimisen jälkeen todistuksissa; F31.6 Kaksisuuntainen mielialahäiriö, sekamuotoinen jakso.. Taitaa olla siis pahinta laatua..?

"Potilaalla on aikaisemmin ollut vähintään yksi hypomaaninen, maaninen, masennus- tai sekamuotoinen jakso ja ajankohtaisesti esiintyy maanisia ja masennuksen oireita joko sekaisin tai nopeasti vaihdellen. Nopeasti vaihtelevia mielialoja kutsutaan joskus myös nimellä "rapid cycling"-muotoisena taudinkuvana.
Sekamuotoinen jakso

Kenties kaikkein lamauttavimpia sairauden vaiheita ovat ne, joihin kuuluu sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan kertaan saman päivän aikana vaihdellen. Potilas on kiihkeä tai levoton niin kuin maanisessa vaiheessa, mutta samalla myös ärtyisä ja masentunut, sen sijaan, että tuntisi olevansa "maailman huipulla". Erityisesti sekamuotoiseen jaksoon liittyy itsemurhariskin lisääntyminen"

Tässä tämän päivän kuulumisia tiivistetysti. Kävin psykpolilla hoitajakäynnillä ja sain kuin sainkin B-lausunnon psykoterapiatuen hakemeista varten. Kivaa kun asiat etenee. Seuraavaksi, huomenna toivottavasti, käyn täyttämässä Kelalle omahakemuksen ja sitten odotellaan. Kelan käsittelyn ei kuulemma pitäisi kestää kovin kauan. Pari pientä virhettä noissa on; mun lapset eivät ole syntyneet samana vuonna eikä terapiassa ollut tarkoitus käydä kerran viikossa vaan kahdesti, mutta soitin jo muutokset ja sain lääkärin kiinni hoitajan kautta.

3 kommenttia:

  1. Hyvä juttu että homma etenee!

    VastaaPoista
  2. Joo, niin on :)
    Kiitos muuten todella hienosta ja mieltä lämmittäneestä kommentistasi aikaisemmin! Mulle tuli siitä todell hyvä mieli ja toi kovasti valoa päivään. Palaan asiaan vielä paremmin.

    VastaaPoista
  3. Minustakin on ihana kuulla että kommentistani on ollut iloa! Itse kärsin kroonisesta masennuksesta (lapsuudesta asti ilmeisesti, vaikka silloin siihen ei mitään apua haettu - nyt olen 46v), ja nuo väsymys-jaksamattomuus-alemmuudentuntoisuus-ajatuksesi tuntuvat hyvin tutuilta. Välillä myös touhuan ihan hulluna, olen levoton ja on pakko olla liikkeessä, liikuntaa rakastan muutenkin. Koskaan en jää aamulla sänkyyn makaamaan vaikka miten mieli tekisi, sen verran velvollisuudentuntoinen ja levoton olen. Tai sitten masennukseni ei ole ollut "tarpeeksi" paha. Vaikken ole bipo (ilmeisesti) niin maaniseen puoleesikin tuntuu helpolta samaistua. Ajattelin vielä jälkeenpäin kommentin kirjoitettuani, että lukemisharrastuksesi kyllä näkyy postauksissasi - varmaan siinä on yksi syy, miksi kirjoitat niin hyvin. Viimeisin postauksesi on muuten aivan ihanan positiivinen - realistisella, ei yltiöpositiivisella tavalla. Tulee sellainen fiilis, että sulla on kaikista huonoista fiiliksistäsi huolimatta hyvä ote elämään. Tunnut sisäistäneen sen, että niiden asioiden kanssa, joita ei voi muuttaa, on vaan opittava elämään.

    VastaaPoista